Opiskelijalle lukeminen on tuttua työtä. Viikoittain työpöydällä odottaa vuoroaan useita pitkiä artikkeleita sekä tenttikirjoja. Pakollisen opintoihin liittyvän lukemisen lisäksi moni rentoutuu vapaa-ajallakin kirjojen parissa – tai ainakin yrittää rentoutua.
Sosiaalisen median lukuhaasteet ja vilkas somekeskustelu kirjasuosikkien ja palkintoehdokkaiden ympärillä voivat saada ahkerankin lukijan tuntemaan riittämättömyyttä ja viedä jopa ilon lukemisesta.
Tämä on tuttua äidinkielen opettaja Ronja Bomanillekin opiskeluajalta.
– Kun opinnot sisälsivät paljon lukemista, vapaa-ajalla halusi tehdä jotakin muuta. Havahduin muutama vuosi sitten, että en voi olla vakavasti otettava äikänope tulevaisuudessa, jos en itse ehdi lukea kirjoja ollenkaan.
Lukemisen mittaaminen uuvuttaa
Uusliberaali tehokkuusajattelu on vaivihkaa hiipinyt osaksi vapaa-aikaa. Lukeminen ei ole enää pelkästään rentoa viihtymistä, vaan kirjojen kulutusta voidaan mitata ja seurata kuin urheilusuoritusta.
– Lukemisen hyödyistä ja lukutaidon merkityksestä puhutaan paljon, mutta jos niitä ajatellaan koko ajan suorittamisen ja mittaamisen kautta, se ahdistaa ja luo paineita. Yhteiskunnassa on paljon sellaista ajattelua, että kaikki halutaan mitata numeerisesti. Jos vaikka asetan tavoitteeksi lukea 100 sivua viikossa ja saavutankin 99, niin se on kilpailuhenkiselle ihmiselle epäonnistuminen.
Ronja Boman haluaa tuoda ilon takaisin lukemiseen. Bomanin Instagram-tilillä on syntynyt Kaarlon kirjakerho, jonka tehtävänä on tuoda esille helposti lähestyttävällä tavalla lukemisen monipuolisuutta, kielen ihmeitä ja kirjallisuutta.
Kaarlon kirjakerho lähti liikkeelle Helsingin Sanomien lukutaidosta kertovan jutun yhteydessä olleesta kommentista, jossa nimimerkki ”Kaarlo” kyseenalaisti lukutaidon merkitykseen liittyvää keskustelua. Kaarlon mielestä lukemisen sijaan yhteiskunnassa pitäisi suosia ennemmin tunnetaitoja.
– Aloin siinä miettimään, että maailmassa on varmaan paljon kaarloja, jotka eivät ymmärrä, mihin kaikkeen lukemista voi tarvita. Tunnetaidot ja lukeminen kuuluvat niin tiukasti yhteen, että en ymmärtänyt Kaarlon kommenttia. Se herätti halun näyttää kaarloille, mistä lukemisessa ja kirjallisuudessa on kyse, Boman sanoo.
Aivot tarvitsevat hömppää
Samoin kuin urheilussa, lukemisessakin monipuolinen harrastaminen on kokonaisuuden kannalta ratkaisevaa. Jos lukeminen rajoittuu vain yhdenlaisiin teksteihin, kuten artikkeleihin, tai sosiaalisen paineen takia lukemiseen, jää helposti jumiin oman kuplansa sisäpuolelle. Siksi rentous on tärkeää.
– Joskus rehellinen hömppä on sitä, mitä aivot kaipaavat ja mistä saa sielunravintoa kaikista eniten, Ronja Boman naurahtaa.
Artikkelikaaoksessa tuskailevan opiskelijan ei siksi kannata arvottaa lukemista pelkästään hyödyn perusteella. Lukemisessa oman mukavuusalueen ulkopuolelle lähteminen saattaa tuottaa uudenlaisia elämyksiä – myös sellaisia, joita tarvitaan pitämään jatkossakin lukemisen intoa yllä.
– Vaikka lukeminen on hyödyllistä, se on myös hauskaa. Harrastuksena lukeminen on elämäntapa, joka tuo paljon hyvää ihmisen elämään. Ja myös niitä tunnetaitoja: en keksi kauhean montaa parempaa keinoa tunnetaitojen kehittämiseen kuin kirjallisuus.
Korjaus 15.2.2022: Jutussa mainittu artikkeli lukutaidosta ja siihen johtava linkki vaihdettu oikeaksi.