“Olet uskaltanut tulla tänne”, on lause, jonka jokainen Turusta Tampereelle muuttanut on kuullut useampaankin otteeseen. Vaikka tamperelaisten tuttavallisuus on välillä hieman vieraannuttavaa, on Tampere vienyt minut mennessään.

Tampere on asukasluvultaan Turkua noin 50 000 suurempi. Väkiluvullinen ero on iso, mutta ero kaupunkien kaupunkimaisuudessa on huomattava.

Yksi selittävä syy voi olla se, että Tampereella julkinen liikenne on huomattavasti Turkua kattavampi ja halvempi. Turussa vuoden bussikortti olisi maksanut minulle melkein sata euroa enemmän kuin Tampereella.

Sosiaalisesti kestävää yhteiskuntaa rakentaessa on julkinen liikenne avainasemassa. Tampereen teknillisen yliopiston vuonna 2018 julkaisemassa esiselvityksessä käsitellään sitä, miten liikenneköyhyyttä esiintyy Suomessa. Selvityksestä käy ilmi, kuinka suuressa roolissa kohtuuhintaisen ja saavutettavan liikenteen järjestäminen on yhteiskunnassa.

Asukkaiden kynnykseen liikkua pidempiä matkoja kuntien sisäisesti kannattaakin vaikuttaa. Kynnystä voidaan madaltaa esimerkiksi kattavammilla bussiyhteyksillä, niiden hinnoilla tai esimerkiksi raitiovaunun rakentamisella.

Suunnitellessa kuntalaisten elämään vaikuttavia hankkeita pitäisikin asiaa miettiä monelta kannalta. Onko hanke esimerkiksi tarpeellinen, ilmastolle hyväksi, sosiaalisesti kestävä tai vaikkapa taloudellisesti kannattava.

Turkulainen päätöksenteko toimii eri tavoin. Hankkeen täytyy ensin onnistua herättämään kuntalaisissa mahdollisimman paljon negatiivisia tunteita, jonka jälkeen ne sivuutetaan ja hanke toteutetaan. Esimerkki tällaisesta hankkeesta on ydinkeskustan yrittäjille rakennettu 30 miljoonan euron parkkipaikka, jota enemmistö turkulaisista vastusti.

Toisaalta kotikaupunkini saattaa olla vihdoin heräämässä todellisuuteen, sillä Turkuun on suunnitteilla raitiotieverkosto. Turun tuntien on kuitenkin todennäköisempää, että ydinkeskustan läpi rakennetaan moottoritie.