Tekoäly muokkaa työelämää ja yhteiskuntaa kovalla vauhdilla. Sen kautta keskusteluun on noussut uusi ilmiö nimeltään deskilling eli taitojen rapautuminen tekoälyn seurauksena. Ilmiön tekee hankalaksi se, että ammattilaisten on usein vaikea tunnistaa sitä arjessa. Teoreettisen filosofian akatemiatutkija Kaisa Kärki on tutkinut ilmiötä tutkimushankkeessaan.

—  Osin tämä johtuu tekoälyyn nojautumiseen liittyvistä vinoumista. Kun keskustelemme laajojen kielimallien kanssa ja ne vastaavat asiantuntevan oloisesti, alamme helposti luottaa niihin liikaa.

Suurin uhka deskillingin suhteen on yhteiskunnalle ja yhteisöille tarvittavien ydintaitojen häviäminen kokonaan. Uhka koskee sekä työelämää että koulutusjärjestelmää. Esimerkiksi kirurgin kädentaitojen tiedetään heikentyvän nopeasti ilman, että niitä pääsee harjoittamaan. Tekoäly tuo ongelmia myös koulutukseen ja perustaitojen oppimiseen.

— Vaarana on, että ei ikinä opita asioita, jotka ovat tärkeitä kehittyville taidoille.

Koko yhteiskunnan vastuu

Kärjen mukaan tekoälystä pitäisi käydä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua aina valtiotasolla saakka. Tämä koskee varsinkin yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisiä toimintoja, kuten sairaaloiden toimintaa ja tärkeiden valtionjärjestelmien ylläpitoa.

— Vastuu ei voi kaatua yksittäisen ammattilaisen niskaan. Varsinkin jos kyseessä on rakenteellinen koko yhteiskunnan läpäisevä systeemi, sanoo Kärki

Asia erikseen on niin sanotun hiljaisen tiedon periytyminen. Miten vaikeasti mitattavissa oleva ja työpaikoilla pesiytynyt aineeton kulttuuriperintö saataisiin säilymään? Kärki kannustaa ammattiyhteisöjä tarkastelemaan omalle työlleen ja yhteiskunnalle tärkeitä asioita ja taitoja, joita halutaan vielä säilyttää tulevaisuudessa.