Anni Tuomisen kolumni: Meillä on oikeus olla offline-tilassa

Sain hetki sitten kaveriltani huolestuneen viestin, jossa hän kyseli vastaamattomuuteni syytä. Vastasin myöhemmin takaisin ja kerroin olleeni kiireinen. Se oli valhe. Todellisuudessa en vain jaksanut vastata. Valehtelin, koska omaa vastaamattomuuttaan jaksamattomuudella selittelevät ovat huonoja kavereita, surkeita aikatauluttajia tai epäkohteliaita.

Vastaanotan päivässä satoja, jopa tuhansia viestejä ja ilmoituksia eri sosiaalisista medioista ja pikaviestimistä. Pahimpia ovat ryhmäkeskustelut, joista suurin osa viesteistä koostuukin. Niiden lisäksi joukkoon mahtuu kuulumisia kyselevä äiti, parisuhdeanalyytiikkaa harjoittava ystävä ja huolestuneet kaverit. Koetapa siinä sitten samaan aikaan olla kaikille keskusteleva ja kuunteleva osapuoli – Whatsappin sanoin ”paikalla”.

Jatkuvasti tavoitettavissa oleminen on alkanut ärsyttää, jopa ahdistaa. Pikaviestimet, sosiaaliset mediat ja sähköposti kilpailevat huomiostamme jatkuvasti. Koko ajan tavoitettavissa olemisesta on tullut itsestäänselvyys, josta poikkeaminen herättää hämmästyneitä kysymyksiä ja epäluuloisuutta.

Todellisuudessa en millään jaksa uskoa, että puhelimen sulkeminen lounaan ajaksi tai työpäivän päätteeksi aiheuttaisi katastrofin. Esimerkillistä suuntaa näyttää Ranskassa säädetty laki, joka kantaa nimeä ”Droit à la déconnexion”, eli oikeus irrottautua. Laki antaa luvan työntekijöille olla vastaamatta työasioihin vapaa-ajalla. Se on tärkeä, sillä toisinaan informaatiovirta on niin kiivastahtinen, ettei kaikkea tietoa ehdi edes omaksua.

Kun työn ja vapaa-ajan raja alkaa hämärtyä jatkuvan viestitulvan vuoksi, alkaa samalla myös väsymys ja turhautuminen. Koko ajan tavoitettavissa oleminen on stressaavaa, sillä koskaan ei saa olla oikeasti rauhassa ja viettää omaa aikaa. Omaan aikaan lukeutuu myös oikeus unohtaa yli-innokkaat viestittelijät ja oikeastaan koko puhelin, jonka vilkkuva näyttö ja värinä toisinaan meinaa tehdä hulluksi.

Ei ole kyse kummallisuudesta, huonoista vuorovaikutustaidoista tai surkeista aikatauluista, jos haluaa välillä soutaa vellovaa informaatiovirtaa vastaan. On itseasiassa välillä suotavaakin sulkeutua ja sulkea puhelin ja muut laitteet ympäriltään. Maailma pärjää hetken ilman minuakin ja viesteihin voi vastata myöhemmin.