Kuvataiteen ja generatiivisen tekoälyn (GenAI) yhtymäkohdissa käydään reviiritaistelua. Onko ChatGPT:n generoima Mona Lisa Van Goghin tyyliin taidetta? Mitä eettisiä ongelmia tekoälymalleilla luotuihin teoksiin liittyy? Korvataanko ammattitaiteilijat tekoälyn ilmaistyöllä? Luova ala on keskellä merkityskriisiä.
GenAI-pohjainen kuvanmuokkausteknologia kehittyy kovaa tahtia ja tuo mukanaan merkittäviä eettisiä kysymyksiä. Teknologiset harppaukset näkyvät myös kuvataiteen luomiseen markkinoiduissa tekstistä kuvaksi -generaattoreissa. Enää ei kannata luottaa siihen, että kuusisorminen käsi tai lukukelvoton teksti paljastaa teoksen tekoälyllä generoiduksi. Millaisia vaikutuksia tällä käytännössä tulee olemaan?
Tutkijatohtori Riina Lundman haastatteli 2021 LuotAI-tutkimusta varten taiteilijoita, jotka testasivat GenAI-teknologiaa työssään. Jo tällöin taiteilijat kokivat suhteensa tekoälyyn ristiriitaiseksi. Uudenlaiset interaktiivisuusmahdollisuudet, tekoälyn toimintaperiaatteiden tutkiminen taiteen keinoin ja ideointiapu nousivat esiin merkittävänä vastapainona tekoälyyn liittyville huolille. Toisaalta moni koki huolenaiheet niin merkittävinä, että lopulta hylkäsivät koko teknologian.
Myös uudemmista kansainvälisistä tutkimuksista käy ilmi, että tämä ristiriitaisuus hallitsee keskustelua edelleen.
Midjourneyn, Stable Diffusionin tai Dall-E:n kaltaiset ohjelmat perustuvat usein kyseenalaisin keinoin saadulle koulutusdatalle. Jokainen netistä imuroitu pensselinvetopikseli analysoidaan ja uudelleenkäytetään, mutta ilman alkuperäiseen taideteokseen sidoksissa olevia ajatuksia, tunteita tai muuta kontekstia. GenAI:lle uuden luominen tarkoittaa vanhan datan kopioimista ja sen pohjalta arvailua. Lisäksi se nielee kyseenalaistamatta ihmisten sille syöttämät yhteiskunnalliset vinoumat, ja siksi sen käsitys vaikkapa kauniista ihmisestä voi olla ankean kapea.
GenAI:n suosio on nostanut esille myös uusia tekijänoikeuskysymyksiä. Onko GenAI:lla luotu kuva epätavallisesta Elovena-mainoksesta Jani Lehtosen kopioimista vai samalla tekniikalla toteutettu pastissi, jos konsepti Elovenasta merkitsee GenAI:lle ainoastaan dataa? Toisaalta kopioista ja kerroksellisuudesta on puhuttu visuaalisen kulttuurin tutkimuksen parissa jo kauan. Onko väliä, muokkaako kuvan käsin, photoshopilla vai tekoälyavusteisesti?
Ylen haastattelussa väitöskirjatutkija Ilkka Hauhio esittää, että tekoälyteosten taiteellista arvoa voi tarkastella sen kautta, kumpi lopulta hallitsee lopputulosta enemmän – ihminen vai tekoäly. Tähän vaikuttaa esimerkiksi se, kuinka pikkutarkkoja ohjeita GenAI-ohjelmalle annetaan ja kuinka hyvin ihminen ymmärtää, miksi valmis kuva näyttää siltä, miltä näyttää.
Taiteella on valtava rooli nykyajan kuvatulvakulttuurissa. Asenteet taiteen tekemistä kohtaan eivät silti ole linjassa tämän todellisuuden kanssa. Kaupallisen GenAI:n suosio on johtanut siihen, että sillä tehtailtuja kuvia käytetään nyt myös sellaisissa tilanteissa, joissa aiemmin samaan työhön oltaisiin palkattu ihminen. Taidearvo itsessään ei aina riitä päihittämään helppoa ja halpaa, jos kuvaa tarvitaan ainoastaan täyttämään jokin visuaalinen tehtävä.
Kenties kaupallinen GenAI syö lopulta oman häntänsä. Ne taiteilijat, jotka haluavat pitää kädenjälkensä kaupallisen tekoälyn ulottumattomissa, joutuvat käytännössä hylkäämään internetin ja toivomaan parasta. Muutoksen mukana pysyttelevät taiteilijat ottavat teknologian työkalukseen tai hyväksyvät passiivisesti paikkansa uudessa ravintoketjussa. Entä sitten, kun tekoälyltä loppuu täysin ihmisen tekemä dataravinto? Se alkaa generoimaan taidetta ainoastaan tekoälytaiteen pohjalta. Näin datavääristymät vinoutuvat entisestään.
Yleinen asenneilmapiiri ja tekoälyn käyttöä koskeva lainsäädäntö ovat ratkaisevia tekijöitä siinä, kuinka suuren palan kuvataiteesta tekoäly lopulta syö. On mahdollista, että ihmiset jäävät myös taiteen saralla algoritmien ja koneavusteinen tuottavuuden jalkoihin. Voi olla, että taiteilijoiden arvostus vastavoimaisesti kasvaa samalla, kun GenAI löytää paikkansa työkaluna muiden joukossa. Ehkä edessä on uusi renessanssi.
Useat tutkijat esittävät, että ratkaisu voisi löytyä ihmisten ja GenAI-teknologian yhteistyöstä, joten teoriassa toivoa on. Pohja tämän yhteistyön alla tuntuu tällä hetkellä silti todella huteralta. Työrakenteen muutosten ja mittavan ympäristökuorman lisäksi taiteen delegoiminen kauemmas ihmisten käsistä tuntuu aivan omalla tavallaan väärältä. Kuka muka haluaa elää maailmassa, jossa taiteilijoiden tehtävänä on ainoastaan tarjota ilmaista polttoainetta teknologialle?
Asiantuntija Riina Lundman kertoo aiheesta myös pitkässä haastattelussa.