Miettiessään mitä ottaisi Suomeen mukaan Semna Segal, 24, päätyi pakkaamaan matkalaukkuunsa lähinnä lämpimiä vaatteita.

– Ilmeisesti villapaitani eivät ole tarpeeksi lämpimiä, ja niitä olisi pitänyt ottaa mukaan vielä enemmän. Tiesin, että täällä on kylmä, mutta en odottanut näin kylmää heti syksystä.

Segal on kotoisin Alankomaista, mutta opiskelee nykyään Belgiassa taideyliopisto Kaskissa näyttelijäntyötä. Hänen mukaansa on harvinaista edes päästä vaihtoon näyttelijäopiskelijana, sillä kieli on hyvin tärkeä osa ammattia. Vaihtokohteiksi tarjottiin Amsterdam ja Tampere. Amsterdamista kotoisin olevalle naiselle valinta oli selkeä.

– Ajattelin, että vaihdon tarkoituksena on päätyä jonnekin tuntemattomaan, jossa pitää selvitä itse.

Ennen saapumistaan Segalilla oli mielikuva Suomesta hyvin edistyneenä maana, jossa tasa-arvo kukoistaa ja koulutus on huippuluokkaa. Siksi hänestä olikin outoa kuulla, että Suomessa on pakollinen asevelvollisuus miehille. Asia, joka sotii edistyneen valtion mielikuvaa vastaan.

Alankomaiden puheliaasta ja suorasukaisesta kulttuurista tulleelle Segalille oli myös omituista suomalaisten pidättäytyväinen kulttuuri. Kulttuurishokki ei hänen mukaansa ollut ensimmäinen laatuaan, sillä belgialaiset ovat kuulemma myös hyvin vähäsanaisia ja varautuneita.

– Belgiassa ihmiset ovat vähän sievistelijöitä, jotka pelkäävät sanoa mitään. Te suomalaiset olette vain todella rentoja! Teitä ei haittaa olla hiljaa, ja se on mahtavaa.

Koulutuksen ihmemaa

Hongkongilaisen Cheuk Him Wongin, 21, keittiötön asuntolahuone vaikuttaa suomalaisen silmään ahtaalta ja kolkolta. Wongille asunto on tilava, sillä kotimaassaan hän jakoi samankokoisen asunnon kahden muun kanssa.

Paikallisesta ruoasta Wong ei ole hirveästi innostunut, sillä hän on tottunut syömään joka aterialla riisiä.  Tähän mies oli varautunut raahatessaan riisikeittimen matkalaukussaan tänne asti.

– Tämä on kätevä, sillä tällä voi tehdä käytännössä mitä vain.

Wong kertoo, kuinka hänen kotimaassaan Suomea ylistetään. Mediassa puhutaan siitä, kuinka hyvä sosiaaliturva ja koulutus Suomessa on.

Myös kiinalaisella Dai Shiyilla, 20, oli hyvä kuva Suomesta, ja maa olikin hänen ensimmäinen valintansa vaihtokohteeksi. Dain lempiväriä ei ole vaikea arvata, sillä matkalaukkua myöten huoneessa on paljon pinkkiä. Suomen kuuluisuus design-maana ei ole ilmeisesti kantautunut Kiinaan asti, sillä hän on vastikään tutustunut Marimekkoon ja Iittalaan. Iittalan lisäksi hän ajatteli viedä mukanaan myös Lumenen tuotteita.

Dai opiskelee Nanjingin viestinnän yliopistossa englanninkielistä lähetystoimintaa. Wong ja Dai molemmat kertovat siitä, kuinka stressaavia ja runsastöisiä koulut ovat Aasiassa. Päivät ovat todella pitkiä ja kurssivalintoihin ei voi paljoa vaikuttaa.

– Kiinassa opetus on hyvin ohjattua ja oppilaiden taitoja mitataan lähinnä kokeilla. Pidän siitä, että täällä asiat saa tehdä vähän omalla tavalla, Dai kertoo.

Dai kuvailee itseään melko ujoksi ja on kokenut suomalaisen elämäntavan sopivan hänelle mainiosti.

– Haluaisin suorittaa maisterivaiheeni kokonaan Suomessa.

Yksinkertainen on kaunista

Opiskelija-asuntolassa, TOAS Pinjassa, majoittuva ranskalainen Fanny Ruz-Guindos-Artigue, 21, otti mukaansa lähinnä käytännönläheisiä tavaroita. Hän on vältellyt ylimääräisen ostamista, sillä tietää oleskelevansa Suomessa vain lyhyen aikaa. Asunto näyttää siltä, että sinne ollaan tultu vain piipahtamaan. Ei turhaa sisustamista, vaan ainoastaan kaikki välttämätön. Uuden talvitakin hän silti osti, sillä kylmyys yllätti hänetkin.

Ranskassa ei ole arvostettua kandidaatin tutkintoa journalismille, joten Ruz-Guindos-Artigue päätyi eliittikouluun Toulouseen opiskelemaan politiikkaa. Hän kuitenkin haaveilee journalistin ammatista ja aikoo suorittaa maisterivaiheensa journalismista. Tutkintoon sisältyy pakollinen ulkomaanvaihto tai työharjoittelu, joten luonnollisesti hän lähti ulkomaille lukemaan journalismia.

– Harmikseni olen kuitenkin voinut ottaa vain yhden journalistiikkaa käsittelevän kurssin.

Mielenrauhaa tutusta ja turvallisesta

Semna Segalin mielestä väliaikaisestakin kodista on tärkeää tehdä itsensä näköinen. Koti ei hänen mielestään tunnu kodilta, jos siellä ei ole kirjoja. Siksi hän toi Belgiasta mukanaan muutamia. Segal on koristellut asunnon seiniä läheisten kuvilla ja heidän lähettämillään postikorteilla. Lisäksi hän viritti itselleen jouluvalot, koska sellaisia hänellä oli aina kotonaankin.

– En viitsinyt tuoda hirveästi tavaraa mukanani. Mutta jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt tuoda edes jokin juliste. Se tekisi tästä paikasta heti paljon enemmän näköiseni.

Segalilla on vaihtoa jäljellä vielä pari kuukautta. Aika on kulunut leppoisasti, eikä hän ole juurikaan potenut koti-ikävää. Takaisin kotiinsa hän toivoo vievänsä ripauksen suomalaista rentoutta, sekä saunahatun – koska ne ovat hänestä hassuja.