Kielikiintiöt pyrkivät takaamaan palveluiden saatavuuden ja tutkimustyön vähemmistökielellä. Sukupuolikiintiöt puolestaan kannustavat yksilöitä myös sellaisille aloille, joissa heidän sukupuolensa edustajia on nähty vähänlaisesti.
Kiintiöpolitiikan vastustajat väittävät, että kiintiöt estävät reilun valinnan.
Mutta mikä on reilua? Onko reilua, jos et ole koskaan saanut nähdä oman sukupuolesi edustajaa unelmatyössäsi? Onko reilua, jos kukaan äidinkieltäsi puhuva ihminen ei ole tasoittanut tietäsi korkeakouluun?
Sanotaan, että pääsykokeessa tai rekrytoinnissa hakijat asetetaan neutraaliin paremmuusjärjestykseen.
Mutta mikä on neutraalia? Onko neutraalia, että halutusta korkeakoulupaikasta joutuu kilpailemaan sellaisten ihmisten kanssa, joiden äidinkielellä koko korkeakoulu pyörii? Tai jos koko elämäsi olet kuullut vitsailua siitä, etteivät sinunlaisesi pärjää johtotehtävissä?
Kielikiintiöiden lakkauttamisia on joskus perusteltu sillä, että niitä käytetään vähänlaisesti.
Kielivähemmistön kohdalla yksikin opiskelija on tärkeä. Jos kielikiintiö jää muutamana vuonna käyttämättä, siitä ei ole kenellekään haittaa. Silloin kun sitä käytetään, siitä voi olla valtavaa hyötyä. Kiintiöt ovat viesti vähemmistön edustajalle: sinua kaivataan tänne.
Kiintiö on yksinkertainen ja mekaaninen väline, joka yrittää vastata monimutkaisiin kysymyksiin. Siksi se ärsyttää monia. Mutta se mikä toisia ärsyttää, on toisille elinehto.
Voit kuunnella kommentin tästä:
Miksi kielikiintiöitä tarvitaan? Lue juttu saamenkielisen puheterapian heikosta saatavuudesta täältä.
Podcast: Embed