Lapsena ja nuorena aktiivisesti urheilleet liikkuvat enemmän keski-iässä, kertoo Jyväskylän yliopiston tutkimus. Etenkin pojilla lapsuuden liikuntaharrastuneisuus vaikuttaa myös aikuisiän arkiaktiivisuuteen.
Tutkimustuloksissa havaittiin eroja tyttöjen ja poikien välillä. Pojilla yhteys aikuisiän harrastamiseen havaittiin nimenomaan urheiluseuroissa harrastaneilla. Tytöillä vaikutuksia huomattiin sekä omaehtoisella että organisoidulla harrastamisella. Aikaisemmissa tutkimuksissa eroja sukupuolten välillä on havaittu myös liikuntaa motivoivissa syissä.
Urheiluharrastuksella on kauaskantoiset vaikutukset
- Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkimus käsittelee lapsuuden liikuntatottumusten vaikutusta aikuisena.
- Tutkimuksessa selviää, että 9–18 vuoden ikäisinä liikuntaa aktiivisesti harrastaneet tytöt liikkuivat todennäköisemmin reippaasti ja rasittavasti keski-ikäisenä.
- Eroja sukupuolten välillä löytyi tutkimuksessa nuoruuden liikunnan vaikutuksissa ja sitä motivoivissa syissä.
- Tutkimus on osa laajempaa Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät -tutkimusta.
Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Tuuli Suominen kertoo, että yksi vaikuttava syy eroihin sukupuolten välillä voi olla se, että erilaiset urheilulajit ovat suosittuja tyttöjen ja poikien keskuudessa.
Lapsuuden harrastamisella laajat vaikutukset
Suomisen mukaan rahalliset syyt voivat olla este lapsena ja nuorena liikunnan harrastamiselle.
Aikuisiän liikuntatottumusten lisäksi lapsuuden aktiivisuuden vaikutus voi näkyä erilaisissa terveysmuuttujissa sekä esimerkiksi koulumenestyksessä, kertoo Suominen. Toisaalta heikko itsetunto voi olla syy, miksi liikunta ei motivoi. Heikolla itsetunnolla voidaan tarkoittaa, että nuori kokee omat liikuntataitonsa heikoiksi. Tällöin liikunnasta ei välttämättä muodostu aikuisenakaan tärkeää.
– Aikuisena liikunnan voi tietysti aloittaa milloin tahansa. Ei se ole niin, että jos et ole lapsena liikkunut, niin peli on menetetty, toteaa Suominen.