Miten Euroopan unioni liittyy meihin, kysyi suomalainen tuttavani minulta. Kysymys sai minut hetkeksi hiljaiseksi. Olin kasvanut niin sanotussa EU-kuplassa Luxemburgissa, Euroopan sydämessä, jossa EU:n rooli arjessa on hyvin näkyvä. Pysähdyinkin pohtimaan, miten Suomessa asuvat ihmiset kokevat EU:n vaikutuksen ja kuinka unionin tuomat edut saattavat usein jäädä huomaamatta.
Minulle EU merkitsee ennen kaikkea yhteisöllisyyttä ja perusarvoja. Viikonloppuisin saatoin käydä isäni kanssa ruokaostoksilla Saksassa tai poiketa Belgiassa tai Ranskassa, sillä automatkat kestivät korkeintaan tunnin. Valtioiden rajat näyttäytyivät ainoastaan muodollisina viivoina kartalla, mutta EU:n vaikutus arjessa oli konkreettinen.
Arjen huomaamattomuudet ovat esimerkkejä EU:n tarjoamista vapauksista: kansalaiset voivat liikkua, asua ja työskennellä vapaasti jäsenvaltioissa ja kuluttajilla on käytössään laaja valikoima tuotteita ja palveluja. Huomasin päivittäin, miten nämä vapaudet helpottivat arkeani – pystyin ostamaan suomalaisia tuotteita myös Suomen ulkopuolella ja matkustamaan vaivattomasti isoäitini luokse Saksaan.
Vasta kun muutin Suomeen, aloin todella pohtia, miten EU näkyy täällä kaukana päätöksenteon keskuksista Brysselistä ja Luxemburgista. Keskustellessani suomalaisten opiskeluystävieni kanssa huomasin, ettei EU tunnu täällä yhtä läheiseltä kuin Keski-Euroopassa. Tämä johtunee osittain maantieteellisestä etäisyydestä unionin instituutioihin, mutta myös siitä, ettei päätöksistä välttämättä keskustella Suomessa yhtä aktiivisesti kuin Brysselissä tai Luxemburgissa. Tiedostaminen ja julkinen keskustelu jäävät usein pinnan alle – ehkä juuri siksi EU:n rooli tuntuu monelle etäiseltä, vaikka sen vaikutus on jatkuvasti läsnä arjessa.
EU:n perusarvot – ihmisarvo, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeudet – olivat keskeisiä Suomen politiikassa jo ennen jäsenyyttä vuonna 1995.
Myös EU:n byrokratia ja päätöksenteon monimutkaisuus etäännyttävät kansalaisia unionin toiminnasta. Kun prosessit ovat vaikeasti hahmotettavissa, syntyy helposti tunne, että yksittäisen kansalaisen vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Tämä voi johtaa siihen, että EU koetaan enemmän hallinnollisena koneistona kuin yhteisönä.
Suomalaiset silti suhtautuvat EU:hun myönteisesti, jopa unionin keskiarvoa positiivisemmin. Peräti 86 prosenttia suomalaisista kertoo tuntevansa itsensä EU-kansalaisiksi, kun taas koko EU:n keskiarvo on 74 prosenttia. Noin puolet suomalaisista suhtautuu EU:hun positiivisesti, ja alle viidennes kokee unionin negatiivisena asiana.
Suomi on aina ollut luonteva osa eurooppalaista arvoyhteisöä ja EU:n perusarvot – ihmisarvo, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeudet – olivat keskeisiä Suomen politiikassa jo ennen jäsenyyttä vuonna 1995. Taloudelliset ja turvallisuuspoliittiset motiivit ohjasivat Suomen liittymistä unioniin, ja jäsenyys nähtiin ennen kaikkea integroitumisena länteen, mikä vahvisti Suomen kansainvälistä asemaa.
Kuuntele, mitä Eurooppa-tutkimuksen professori Hanna Tuominen kertoo suomalaisten suhtautumisesta EU:hun ja eurooppalaisiin arvoihin. Kommentista on saatavilla myös tekstiversio.
Viimeisimmät Suomeen vaikuttavat geopoliittiset kriisit, kuten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, ovat vahvistaneet maamme roolia EU:ssa rauhan ja vakauden edistäjänä. Samalla jäsenyys on parantanut Suomen kykyä vastata globaaleihin haasteisiin ja tukenut valtioiden välistä yhteistyötä. Sen merkitys korostuu erityisesti myös innovaation ja lääketieteen aloilla, joissa yhteiset ratkaisut hyödyttävät koko unionia. Esimerkiksi koronakriisi osoitti, kuinka herkästi monet perusarvot voivat joutua koetukselle – ja muistutti, etteivät EU:n tuomat etuoikeudet ja vapaudet ole itsestäänselvyyksiä.
Lopulta vastasin tutulleni, että vaikka EU saattaa tuntua etäiseltä, sen vaikutus arjessa on jatkuvasti läsnä. Sen merkitys korostuu erityisesti, kun kohtaamme yhteisiä haasteita ja luomme uusia mahdollisuuksia.
Asiantuntija Hanna Tuominen kertoo aiheesta myös pitkässä haastattelussa.