Kahvila Espresso Housessa on sunnuntai-iltana hälyisä tunnelma. Lappeenrannassa kasvanut Sulo Rahman, 25, on kiiruhtanut esitysputken jälkeen Tampereelle ja levähtää väsyneen rauhallisena nahkasohvalle.
Rahman kertoo olleensa aina aika herkkis. Se on yksi syy, jonka takia urapolku on rakentunut itseilmaisun päälle.
Tämä kevät on Rahmanin viimeinen Tampereen yliopiston teatteritaiteen koulutuksessa. Koulun ohella mukana kulkee Kansallisteatteri ja “Täällä Pohjantähden alla”- näytelmä. Arjesta aikaa vie myös haku ohjauksen maisteriopintoihin Teatterikorkeakouluun. Haastattelun jälkeen on tarpeen hakea kaupasta valmisruokaa ja Coca-Colaa, sillä tuleva yö menee ennakkotehtäviä kirjoittaessa.
Aiemmin Rahman on opiskellut Lahden kansanopiston näyttelemisen ja teatterityön perusvalmiudet. Tämä antoi tukevan ponnahduslaudan ja syksyllä 2021 käynnistyivät nykyiset opinnot Tampereen yliopistolla. Paljon on siis jo takana.
Miehen muotti
Onko miehenä haavoittuvan puolen esiin tuominen ollut työn tai tuskan takana?
Rahman miettii hetken ja pudistaa päätään. Kotona Rahmanin perhedynamiikka on antanut hänelle paljon tilaa ja vapautta olla oma itsensä.
– Veljistä nuorempana olen nähnyt, kun toinen on ottanut miehen muotin ja olen ajatellut, että minun ei tarvitse mahtua siihen samaan.
Omaa herkkää itseään ei ole ikinä tarvinnut piilotella, vaikka pienemmällä paikkakunnalla miehen rooli onkin ollut kapea.
Vuonna 2025 Rahman valittiin näyttelijäksi Kansallisteatterin teokseen Väinö Linnan kirjoittamasta klassikosta “Täällä Pohjantähden alla”. Lauri Maijalan ohjattavana Rahmanin roolihahmosta Akusti Koskelasta on tullut ennennäkemätön puoli esille. Vanhan, Suomi-kuvaston mukaisen vahvan sekä määräilevän Akustin päälle laskettiin hellempi huntu.
– Maijalakin sanoi, miten on tosi kaunista nähdä herkkä poika vastaanottavassa roolissa. Että nämä roolihahmot ovat ne vastakohdat, jotka taistelevat ja lopulta löytävät toisensa.
Rahmanin oli helppo ammentaa Akustin rooliin paljon itsestään. Hän pohtii, miten joissain aiemmissa rooleissa on täytynyt tehdä aidosti tutkimusta siitä, miten olla klassisen maskuliininen mies. Rahmanin televisiossa pyöri useiden tuntien edestä Love Island -sarjan jaksoja, joita hän analysoi ja otti mallia miesten käytöksestä.
Miten Akustin, 18-vuotiaan maalaistalon pojan, roolia lähdettiin rakentamaan uudelta kantilta?
Rahman kertoo asettuneensa sisällissodan aikana kasvaneen nuoren miehen saappaisiin ja miettineensä, miltä tuntuisi katsoa maailmaa hänen silmillään.
– Mietin ihan vaan sitä, miten tällainen tilanne vaikuttaisi ruumiiseeni. Se tuo jo valtavasti herkkyyttä, kun kaikki noin nuoren ympärillä on niin suurta.
Suomalaisen maskuliinisuuden ikonit
Kansallisteatterissa Rahmanilla on esityksiä takana jo kuusikymmentä. Kulisseissa on puhuttu paljon suomalaisesta mieskuvasta ja siihen liittyvistä odotuksista myös näyttämöllä. Linnan romaanin hahmot ovat osin jopa maskuliinisuuden ikoneja, kuten Koskelan veljekset.
– On ollut kamppailemista yleisön selkeiden oletusten kanssa. Kun pitäisi olla itsevarma, sotaan lähtevä maskuliininen mies, jollaisena Akustin rooli nähdään. Miten tämä siis edes toimii?
Rahman reflektoi näiden olevan mahdollisesti myös omia oletuksia ja ennakkoluuloja. Hän ei koe näyttelijänä olevansa siitä vastuussa, mitä muut näkevät. Vaikka lavalle astuu omasta mielestään herkkänä, voi sen tulkita yleisön suunnasta aivan toisenlaisena.
Rahman kokee kuitenkin tarvetta näyttää erilaisia miehen muotteja ja representaatioita. Sitä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.