Vaativa väite kuuluu: politiikan toimittajan on absoluuttisesti oltava puolueeton. Onko se kuitenkaan mahdollista? Ajatus puolueettomuudesta välittyi journalismin tutkija Jari Väliverrosen ja Ylen politiikantoimittaja Maria Stenroosin puheista syksyn toisessa journalismin iltapäivässä.

Politiikka ei ole viihdettä, eikä sen ole tarkoituskaan sitä olla. Se on konstikas ja monimutkainen ala, jossa journalismin rooli on tärkeä. Politiikasta raportoidakseen toimittajalla on oltava syvällinen tuntemus alalta, jotta hänen töissään olisi substanssia pelkän sanahelinän sijaan.

Asiantuntemus vaatii pitkällistä politiikan seuraamista, joka taas edellyttää kiinnostusta alaan. Onko muka mahdollista, ettei missään vaiheessa toimittajalle ole syntynyt edes hyvin vienoa nojausta tiettyyn suuntaan, olkoon se sitten vasemmalle, oikealle tai keskelle?

Maallikolle tuollainen vankkumaton puolueettomuus kuulostaa hankalalta. Se vastaisi musiikin kuuntelemista välittämättä yhdestäkään artistista, tai jalkapallon katsomista tuntematta pienintäkään vetovoimaa minkään joukkueen puoleen.

Mikäli politiikan toimittajat pystyvät todelliseen puolueettomuuteen, on heille nostettava hattua – ja korkealle. Hämmästyttävää tahdonvoimaa.