Espoon kaupunginvaltuutettu ja kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas Tere Sammallahti väittää maanantaina 20.3. julkaistussa tviitissä, että laskentamalli, jonka mukaan Suomen metsien hiilinielut ovat romahtaneet, vaikka metsäbiomassa lisääntyy, on ”läpeensä poliittinen ja epätieteellinen”.
Väite on osittain epätosi, koska ylikansallisesti käytetty tieteellinen kasvihuonekaasujen laskentamalli ei ole poliittinen, mutta laskennan tuloksia kyllä käytetään ilmastopoliittisten tavoitteiden seurantaan. Totta sen sijaan on se, että metsäbiomassaa on vuosi toisensa jälkeen enemmän ja päästölaskennan mukaan Suomen metsien hiilinielut ovat romahtaneet.
Koska twiitistä ei käy yksiselitteisesti ilmi, mistä laskentamallista ehdokas puhuu, Moreenimedia kysyi tarkennusta. Sammallahti kertoi viittaavansa LULUCF-sektorin eli maankäytön, maankäytön muutoksien ja metsätaloussektorin päästöjen ja hiilinielujen laskentaan. Tästä kasvihuonekaasuinventaarioksi kutsutusta laskennasta vastaa Suomessa Luonnonvarakeskus (Luke).
Tässä jutussa on eritelty ehdokkaan tviitistä kolme väitettä, joiden todenperäisyyttä kommentoi Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Aleksi Lehtonen. Ehdokas Tere Sammallahti kertoi perusteluja väitteelleen Moreenimedian puhelinhaastattelussa. Sammallahti on ehdolla Uudenmaan vaalipiirissä.
Väite 1. Laskentamalli on epätieteellinen
Väite on epätosi. Kasvihuonekaasuinventaarion menetelmät perustuvat tieteeseen ja tutkimukseen. Siinä lasketaan, kuinka paljon metsät kasvavat ja sitovat itseensä hiiltä ja kuinka paljon hiiltä poistuu hakkuilla. Lehtosen mukaan laskennassa on myös epävarmuuksia, esimerkiksi sen takia, että lopputuotteiden elinikää ei tarkalleen tiedetä ja maaperän hiilivaraston muutosten laskentaa kehitetään jatkuvasti tarkemmaksi.
– Hakkuut lasketaan päästöksi, koska kasvihuonekaasuinventaariossa me yhteisten sääntöjen mukaan oletamme, että kun metsää kaadetaan, se on sillä hetkellä päästö riippumatta siitä, mitä sille puulle tehdään myöhemmin, hän kertoo.
Luken mukaan päästöarvioiden laskenta ja niiden luotettavuuden arviointi perustuu hallitusten välisen ilmastopaneelin (IPCC) ohjeisiin. Valtioiden päästöt ja poistumat ovat vertailukelpoisia keskenään, koska ne lasketaan samoilla periaatteilla ympäri maailmaa. Ohjeiden laatimiseen on osallistunut asiantuntijoita eri puolilta maailmaa, ja niitä on päivitetty ja täydennetty tutkimustiedon tarkentuessa.
Lehtosen mukaan aina kun menetelmää päivitetään, koko aikasarja ja vertailukausi lasketaan uusiksi. Tällä yhdenmukaistamisella varmistetaan, että vuodet ovat jatkossakin vertailukelpoisia. Myös EU:n yhteiset ilmastotavoitteet päivitetään uuden laskentamenetelmän mukaiseksi.
Väite 2. Laskentamalli on poliittinen
Väite on harhaanjohtava. Laskenta ei ole poliittista, mutta sillä selvitettyjä vuosittaisia toteumia käytetään ilmastopoliittisten tavoitteiden seuraamiseen.
YK:n ilmastosopimus ja Pariisin sopimus velvoittavat ne allekirjoittaneet maat raportoimaan vuosittaiset päästönsä yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaisesti. Euroopassa kasvihuonekaasupäästöjen seurantaan kuuluu lisäksi EU:n maankäyttöä koskevan asetuksen mukaan vuosien 2021–2025 toteumien vertaaminen vuosiin 2000–2009. Asetus sitoo EU:n jäsenmaita vähentämään päästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja.
Luonnonvarakeskuksen mukaan kasvihuonekaasupäästöjen seuranta ja raportointi ovat perusta ilmastopolitiikan arvioinnille, suunnittelulle ja seurannalle. Seurannan avulla voidaan varmistaa, onko poliittisesti sovituissa päästörajoissa pysytty.
– Tätä tieteeseen ja tutkimukseen perustuvaa kasvihuonekaasuinventaariota verrataan ilmastopoliittiseen tavoitteeseen perustuvaan metsien vertailutasoon ja se sitten kertoo, että miten hyvin on tai ei ole päästy tavoitteeseen, Lehtonen sanoo.
Sammallahti pitää laskentamallissa poliittisena ja epätieteellisenä sitä, että hänen mielestään vertailukausi on ”keinotekoisesti valittu”. Ehdokkaan mielestä jokin muu referenssipiste valitsemalla olisi saatu erinäköisiä lukuja, koska nykyiset päästötoteumat olisivat vertautuneet eri vuosilukuihin eri tavalla.
– Vertailukausi 2000–2009 on yhdessä sovittu, ja siihen on sitouduttu. Meillä on 27 jäsenmaata, joista kaikille se ei ole hirveän hyvä eikä se kaikille ole hirveän huono. Menneeseen ei voi vaikuttaa ja siihen on turha enää tarttua, vaan mieluummin miettiä, mitä ne seuraavat tavoitteet ovat, Lehtonen sanoo.
Valittu vertailukausi ei vaikuta valtioiden vuosittaiseen päästötoteuman laskentaan.
Väite 3. Toimiva laskukaava ilman vuosivertailua olisi nielut – päästöt = päästötase
Eduskuntavaaliehdokas Sammallahden esittämä laskukaava on yksinkertaistettu mutta sinänsä totta ja jo käytössä. Luken tutkimusprofessori Lehtosen mukaan kasvihuonekaasuinventaariolla pyritään mittaamaan nimenomaan ilmakehästä metsiin sitoutuneen hiilen ja metsistä poistuneen hiilen erotusta.
Sammallahti ehdottaa kirjoituksessaan omasta mielestään toimivaa laskentamallia, jossa vähentämällä hiilinieluista päästöt saadaan todellinen päästötase. Tästä laskentamallista jätettäisiin pois vertailuvuodet ja ”muu roska”. Tviitistä ei käy ilmi, mitä tarkoittaa ”muu roska”.
Tarkennusta kysyttäessä Sammallahti kertoi, että näkee ongelmana nimenomaan vuosittaisen päästötoteuman vertaamisen EU-asetuksen mukaiseen vertailukauteen, joka tällä hetkellä on vuodet 2000–2009. Hän haluaisi, että ”suhteellisesta laskennasta siirryttäisiin absoluuttiseen laskentaan”.
Lehtosen mukaan päästöjen ja poistumien laskenta on jo absoluuttista. Vertailukausi tulee mukaan kuvioon siinä vaiheessa, kun toteumia verrataan poliittisesti asetettuihin päästötavoitteisiin.
– Ehdokas tarkoittaa tässä varmaan sitä, että tavoite olisi tavallaan nolla: että jos valtio on nielu, siitä pitäisi hyötyä, ja jos on päästävä, tulee haittaa. Jos hän tätä tarkoittaa, niin on se mahdollista, mutta se pitää neuvotella muiden maiden kanssa ja sopia kansainvälisesti.
Ilman vuosivertailua hiilinielun muutosten raportointi ei täyttäisi siis tehtäväänsä, eli ilmastopoliittisten tavoitteiden seurantaa. Vertailutason asettamisen tavoitteena on hiilinielujen ylläpitäminen ja vahvistaminen pitkällä aikavälillä. EU-tasolla tavoitteeksi on asetettu yhteensä 310 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin nielu jäsenmaiden maankäyttösektoreilta vuoteen 2030 mennessä.
Hiilinielu on heikentynyt, vaikka metsää kasvaa enemmän kuin hakataan
Kasvihuonekaasulaskentamallien kritisoinnin lisäksi ehdokas viittaa tviitissään metsäbiomassan kasvuun ja hiilinielujen romahtamiseen.
Maa- ja metsätalousministeriön mukaan metsät peittävät yli 75 prosenttia Suomen maapinta-alasta. Tämä tekee Suomesta pinta-alaan suhteutettuna Euroopan metsäisimmän maan. Tällä hetkellä metsää kasvaa Suomessa tiettävästi enemmän kuin sitä hakataan. Faktabaari teki kesäkuussa 2022 aiheesta faktantarkistuksen.
Luonnonvarakeskuksen julkistamien vuoden 2021 lopullisten tietojen perusteella Suomen metsät ovat yhä hiilinielu, mutta metsämaan nettonielu on pienempi kuin koskaan aiemmin sitten vuoden 1990. Nielun arvioidaan pienentyneen runsaiden hakkuiden, puuston kasvun hidastumisen ja metsämaan ojitettujen turvemaiden päästöjen kasvun takia. Metsämaan nielun heikentymisen takia maankäyttösektori, eli aiemmin mainittu LULUCF-sektori, kokonaisuutena muuttui vuonna 2021 ensimmäistä kertaa hiilinielusta päästölähteeksi, selviää Luken seurantajulkistuksesta.
Luonnonvarakeskus julkistaa kasvihuonekaasuinventaarion tietoja kolmesti vuodessa: pikaennakkotiedot toukokuussa, ennakkotiedot joulukuussa ja lopulliset tulokset maaliskuussa. Vuoden 2021 tiedot ovat siis tällä hetkellä uusimmat. Vuoden 2022 pikaennakkotiedot julkistetaan toukokuussa.
Tämä juttu on osa Moreenimedian faktantarkistusjuttujen sarjaa, jossa journalistiikan opiskelijat perkaavat eduskuntavaaliehdokkaiden väitteiden totuusarvoa.